Hauska idea

Työhuone tai oikeastaan leikkihuone on pyörinyt mielessä 

enemmän tai vähemmän koko päivän. 

Kaikki alkoi Sandbergin uudesta Engla & Elliot- tapettikirjasta, joka 

saapui puodille. IHANA!

Olen haeskellut hauskaa lastenhuoneen tapettia, joka toimisi myös työhuoneessa.

Kivoja on löytynyt, mutta tässä oli sitä jotain.

Hauska, toimiva, neutraali, söpö.

Enempää en vaadi, se on siinä!

Kuvat lainattu Sandberg.se


Tiinan blogista bongasin erittäin varteenotettavan maton tuunausidean.
Numerot ei ole se "meidän juttu", mutta kaunis teksti sitäkin enemmän.
Tavallisella huonekalumaalilla sabluunaa
apuna käyttäen oli Tiina mattonsa väsännyt.
Pistetään tuokin harkinta myssyyn. :)

Kuvia matkan varrelta...

Kovin nopeasti on kesä vierähtänyt, mutta vihdoin ja viimein katostrofi
näyttää talolta. <3

Alla muutama kuva muistuttamassa mistä lähdettiin.

Toukokuun alussa meidän tontilla näytti tältä.
Rehellisesti myönnän, ettei itku kauhean kaukana ollut.
Aika turhaan kuopsuttelin pihaan alkukeväästä...
Kaivuri "viimeisteli" haravoinnit. :)

Talo salaojitettiin, asennettin sadevesiputket sekä uusittiin viemäröinti.

Alkuperäislaudotus purettuna ja uusi pikipaperi seinässä.

Seinät suoristettin ulkopäin kiilojen avulla.

Tammikuun löytö tiesi hirsienvaihtoa keväälle.

Pääsiäisenä talo kengitettiin uudelleen ja märkätila sai puhtaan seinän
korvaushirsistä.

Piilu suoristi seinän ja takaa jatkossa hirsien paikallaan
pysymisen.

Märkätilaan kärrättiin sepeliä ja santaa jotka tärytettiin,
sitten lisättiin styroksit, uudet putket ja lattialämmityskaapelit ja lattia oli valmis valulle.

.
Aikaa se otti ja voimiakin, mutta kyllä kannatti.
Ensi kerralla näytän lopputuloksen.

Rakkautta...

ensi silmäyksellä? Kyllä, ehdottomasti! Niin omalle Nukkumatin talo tuntui sinä marraskuun sateisena tiistai-iltana, kun odottelimme kiinteistövalittäjää saapuvaksi. Mies pärräsi ilmaa ja taloa, ei hyvä, lähdetään. Mutta jollain ilmeellä sain suostuteltua toisen viipymään vielä tovin.

Sen verran järki-ihmistä minussakin on, etten kirjoittanut kauppakirjaa alle sen siliän tien, vaan tarvittiin asiantuntijan apua, keskustelua ja pähkäilyjä sekä kuukausi aikaa. Joulukuun 17. päivä "katastrofi" oli meidän. Tammikuun lopulla alkoi purkutyöt, pääsiäisenä talo kengitettiin uudestaan ja vapun jälkeen alkoi kaivuu. Innosta puhkuen olin kitkenyt ensimmäistä omaa pihaa ja tuumaillut, mitä laitan mihinkin kasvamaan. Kaivuri 700neliöisellä tontilla palautti viimein minut maan pinnalle. Ehkäpä ensi kesänä sitten.

Viime viikolla talo sai uuden ulkoverhouksen, niin vanhaa vastaavan kuin mahdollista ja ai että kun siitä tuli hieno! Itse olin tietysti visioinutkin talon kunnostettuna juuri sellaiseksi, mutta vihdoin sain ilokseni huomata, että mieskin rakastaa katastrofia. Talolle on tehty yhtä sun toista, isompaa ja pienempää, näkyvää ja näkymätöntä, vanhaa kunnioittaen, nykyaika muistaen. Matka on ollut haastava, tunteikas ja mielenkiintoinen eikä se ole lähelläkään loppua. Tervetuloa mukaan!